Avainsana-arkisto: politiikan avoimuus

Kunta, kuntalainen ja tiedottamisen avoimuus

Osallistuin taannoin luottamushenkilöseminaariin, jossa pääpaino oli tulevan vuoden talousarvio ja siihen liittyvät toiminnalliset tavoitteet. Minua jäi hieman mietityttämään johtavan luottamushenkilön  avauspuheenvuorossa kohta, jossa hän ilmoitti seminaarissa käsiteltävät asiat ja käytävät keskustelut eivät ole julkisia ja jäävät siten tähän saliin.

Olen ollut mukana kuntapolitiikassa runsaat 20 vuotta ja kokemukseni mukaan niin viranhaltijat kuin luottamushenkilötkin vierastavat asioiden valmisteluvaiheessa avointa keskustelua kuntalaisten kanssa. Aikoinani ollessani kunnanhallituksen jäsen kävimme epävirallista keskustelua termistä “suljettu kokous”. Itse edustin ja edustan edelleen tulkintaa, että asiat ovat ei-julkisia tai salaisia siltä osin kuin laissa niistä erikseen määrätään. Luottamuksellisuus tietysti edellyttää, ettei kerrota mitä Maija tai Matti puheenvuoroissaan esittivät. Muutoin kokouksessa esillä olleista asioista voidaan käydä keskustelua kokouksen ulkopuolella. Näkemykseni ei saanut keskustelussa vastakaikua!

Uuden Kuntalain hallituksen esityksessä todetaan( HE 268/2014 s.12 ):

“Tutkimukset osoittavat, että suoran osallistumisen kannatus kuntalaisten keskuudessa on kasvanut: kansalaiset haluaisivat lisää suoran demokratian mahdollisuuksia, kuten kansanäänestyksiä ja erilaista vuorovaikutusta päätöksenteontukena. Nykyinen edustuksellinen demokratia ei yksin vastaa riittävästi kansalaisten vaatimuksiin”.

Samoin uudessa Kuntalaissa painotetaan kuntalaisten osallisuutta valmistelussa ( Kuntalain 22 § ) ja oikeutta saada tieto valmisteluasiakirjoista ja miten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa (29 § ).

Näkemykseni mukaan uuden Kuntalain tultua voimaan Maskussa on otettu takapakkia toiminnan tiedottamisessa; entistä useammin valmisteluasiakirjat on viety sisäiseen internettiin ( Intranet ), missä asiakirjat ovat vain tiettyjen toimijoiden luettavissa. Tietysti ne ovat saatavissa erikseen pyydettäessä. Toimielinten tietynlainen “salaushalu” on ehkä ymmärrettävissä, jos projektin kustannusarvio on alle miljoonan ja lopullinen kustannus yli kolme miljoonaa (Lemun koulun saneeraus)!